Luonnonrikkauksilla hyvinvointia – esittelyssä reportaasikirja Latinalaisen Amerikan kaivoksilta ja viljelyksiltä

Monet Latinalaisen Amerikan valtiot halusivat 2000-luvun alussa kitkeä köyhyyttä hyödyntämällä luonnonvarojaan. Monet siinä onnistuivatkin mutta ympäristön ja alkuperäisväestön kustannuksella.

Kirjan kansi, jossa kuvat avokadosta, kultahipusta ja öljyläikästä.

Pátzcuaron järven liepeillä Michoacánin osavaltiossa Meksikossa kasvoi aikoinaan maissia, tomaattia, kaakaota, erilaisia papuja ja monenlaisia chilejä.

Nyt samassa maisemassa kypsyy yksinomaan avokadoja, koska pohjoisessa rajanaapurissa Yhdysvalloissa on hullaannuttu avokadosta valmistettuun dippiseokseen guacamoleen. Kulutushuippu on alkuvuodesta amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelun Super Bowlin aikana: helmikuussa 2017 yhdysvaltalaiset ostivat 278 miljoonaa avokadoa, joista suurin osa oli kasvatettu juuri Michoacánissa.

Vaikka avokado on himoittua superruokaa, sen laajamittainen kasvatus ei ole ympäristölle harmitonta, muistuttaa toimittaja Andy Robinson kirjassaan Gold, Oil, and Avocados.

Avokado vaatii monin verroin enemmän vettä kuin monet muut viljelykasvit, ja jo nyt Pátzcuaron järven pinta on uhkaavasti laskenut. Avokadopuu ei myöskään johda sadevettä maaperään vaan haihduttaa sitä ilmaan, toisin kuin alueen luonnonvarainen mänty. 

Samalla avokadon tieltä on raivattu metsää, ja harva pohtii, voisiko avokadon rinnalla kasvattaa jotain muuta hyötykasvia.

Michoacánissa avokadon kasvatus kuitenkin työllistää ja tarjoaa kaivattua toimeentuloa paikallisille pienviljelijöille, vaikkakaan tienestit eivät ole kummoiset. Viljelijä saa avokadokilosta dollarin, vaikka se myydään yhdysvaltalaisessa marketissa kahdeksalla dollarilla.

Lisäksi oman siivunsa viljelijän tuloista kerää järjestäytynyt rikollisuus, joka hallitsee Meksikon avokadobisnestä.

Köyhyys väheni mutta ilman kehitystä

Meksikolainen avokado on yksi esimerkki Latinalaisen Amerikan valtioiden yrityksistä hyötyä kotoperäisistä ruokakasveistaan ja muista luonnonvaroistaan maailmanmarkkinoilla. Andy Robinson tarinoi kirjassaan muiden muassa perulaisesta perunasta, bolivialaisesta litiumista ja venezuelalaisesta öljystä. 

Moni vastavalittu johtaja oli vaalipuheissaan luvannut, ettei luonnonrikkauksilla enää tahkota voittoja monikansallisille suuryrityksille vaan tuotetaan hyvinvointia omille kansalaisille kestävästi.

Matkakuvauksissaan ja haastatteluissaan Robinson keskittyy 2000-luvun alkuun, jolloin useissa mantereen valtioissa elettiin niin sanottua vaaleanpunaisen hyökyaallon aikaa eli uuden vasemmiston nousua.

Moni vastavalittu johtaja oli vaalipuheissaan luvannut, ettei luonnonrikkauksilla enää tahkota voittoja monikansallisille suuryrityksille vaan tuotetaan hyvinvointia omille kansalaisille kestävästi. He halusivat kitkeä köyhyyttä valtiojohtoisilla maatalous-, energia- ja kaivoshankkeilla. Siihen taas tarvittiin ripeää talouskasvua.

Esimerkiksi Brasiliassa presidentti Lula Da Silva möi rautamalmia, soijaa ja naudanlihaa etenkin Kiinaan ja rahoitti vientituloilla lukuisia sosiaaliohjelmia, joista kuuluisimpana Bolsa Famíliaa. 

Lulan toimet tunnetusti vähensivät köyhyyttä Brasiliassa mutta eivät juurikaan tuottaneet kokonaisvaltaista kehitystä ainakaan alueilla, joissa rautamalmia louhittiin, Robinson kirjoittaa.

Parán osavaltiossa Carajásin kunnassa henkeä kohden laskettu bruttokansantuote oli Brasilian korkein mutta elinajanodote alhaisin ja eriarvoisuus räikein. Yhä edelleen luonnonrikkauksien tuotot karkasivat kaivostyöläisiltä, ja jäljelle jäi vain peruuttamaton luonnontuho.

Robinson ei tuomitse Lulaa eikä hänen aikalaisiaan mutta ymmärtää myös, miksi he menettivät kannattajiaan. Talouskasvun tavoittelu osoittautui tärkeämmäksi kuin alkuperäiskansojen oikeus maahansa tai luonnon suojeleminen tuleville sukupolville.

Toisaalta hän muistuttaa, ettei nykytilanne Brasiliassa tai muuallakaan Latinalaisessa Amerikassa ole paljoakaan parantunut: metsät palavat, joet saastuvat – ja avokado valtaa maa-alaa muuallakin kuin Meksikossa.

Andy Robinson. Gold, Oil, And Avocados. A Recent History Of Latin America in Sixteen Commodities. Melville House, 2021.

TEKSTI TIINA KIRKAS


Enemmän kuin matka pohjoiseen

Kirjan kansi, jossa kuva rautatiesta ja veneestä merellä.Krishan on tamili, jonka isä kuolee pommi-iskussa Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa 1990-luvun puolivälissä. Poika jatkaa elämäänsä äitinsä ja isoäitinsä kanssa ja onnistuu pitämään alati raaistuvan sisällissodan loitolla elämästään.

Myöhemmin opiskelijana Intian Delhissä hän alkaa ottaa selvää, mitä kaikkea kotimaassa on sotavuosina tapahtunut. Kuvat väkivallasta ja ihmisten kärsimyksestä järkyttävät ja ahdistavat. Krishan päättää palata Sri Lankaan ja aloittaa sosiaalityöntekijänä saaren pohjoisosassa tamilien pakolaisleirillä.

Sodasta selvinneiden ihmisten kohtaaminen on lopulta henkisesti liian kuormittavaa: hän tunnistaa ja tunnustaa syyllisyyden siitä, ettei ole kokenut samaa kuin pohjoisen pakolaiset.

Krishan jatkaa työtään Colombosta käsin. Hän on kuitenkin järjestänyt pohjoisesta isoäidilleen hoitajan Ranin, joka on menettänyt sodassa kaksi poikaansa. Eräänä iltapäivänä Krishan saa puhelun ja kuulee, että Rani on yllättäen kuollut pudottuaan kaivoon vieraillessaan kotikylässään. Krishan ei ymmärrä, miten niin paljon kärsinyt ihminen voi noin vain kuolla onnettomuudessa.

Srilankalaisen Anuk Arudpragasamin romaani on monipolvinen kuvaus Krishanin matkasta pohjoiseen Ranin hautajaisiin. Istuessaan tunteja junassa ja linja-autossa hän joutuu kohtaamaan elämän ja kuoleman pelkonsa sekä asemoimaan itsensä uudestaan ympäröivään maailmaan.

A Passage North on yksi kuudesta brittiläisen Booker-kirjallisuuspalkinnon voittajaehdokkaasta.

Anuk Arudpragasam. A Passage North. Hogarth, 2021.


Muutosta ilmassa

Museokuva, jossa muinaisiin vaatteisiin pukeutunut nainen ja lasivitriinissä kivikautisia esineitä.Miltä maapallo näytti muinaisina aikoina? Miten ja miksi maailmamme muuttuu nyt? Miltä tulevaisuus näyttää?

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen virtuaalinäyttelyssä selviää, miten maailma on muuttunut vuosituhansien aikana. Se näyttää myös, miten ihminen on muokannut ja muokkaa entistä enemmän ilmastoa ja ympäristöä.

360 ° -virtuaalikierroksen voi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Kierroksella on infopisteitä, joista saa lisätietoa eri teemoista. Verkossa on myös tehtäviä yläkoululaisille ja lukiolaisille.

Näyttelyyn voi tutustua myös Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä (Pohjoinen Rautatiekatu 13).

Muutosta ilmassa 360 ° -virtuaalikierros verkossa luomus.fi/fi/virtuaalikierrokset.